Sienestäjällä tulee olla riittävästi tietoa, jos aikoo poimia sieniä ravinnoksi. Sienten perusryhmät kannattaa opetella hyvin. Tatit ovat usein paksujalkaisia ja -lakkisia, rouskuista tihkuu maitiaisnestettä, haperoista ei tipu nesteitä lainkaan. Sienten ulkoasu vaihtelee, joten varmoja tunnistamisvinkkejä on vaikea antaa. Sienestämistä kannattaa aina harjoitella kokeneen sienestäjän kanssa. Ryhmiä on paljon ja nimetkin ovat aika hauskoja: vahakas, vinokas, valmuska ja tuhkelo.
Myös keväällä voi poimia sieniä. Kevät on korvasienten aikaa. Ne ovat myrkyllisiä, mutta kovalla keittämisellä niistä saa herkullisia.
Sienestäminen on mukava harrastus. Siinä saa liikuntaa ja kokee löytämisen iloa. Pitää vain muistaa, että sientä, jota ei tunne, ei kannata ottaa mukaan.
Sienestäjällä tulee olla riittävästi tietoa, jos aikoo poimia sieniä ravinnoksi. Sienten perusryhmät kannattaa opetella hyvin, eikä sieniä, joita ei tunne, pidä kerätä ravinnoksi.
Sienestäjällä tulee olla riittävästi tietoa, jos aikoo poimia sieniä ravinnoksi. Sienten perusryhmät kannattaa opetella hyvin. Tatit ovat usein paksujalkaisia ja -lakkisia, rouskuista tihkuu maitiaisnestettä, haperoista ei tipu nesteitä lainkaan. Sienten ulkoasu vaihtelee, joten varmoja tunnistamisvinkkejä on vaikea antaa. Sienestämistä kannattaa aina harjoitella kokeneen sienestäjän kanssa. Ryhmiä on paljon ja nimetkin ovat aika hauskoja: vahakas, vinokas, valmuska ja tuhkelo.
Myös keväällä voi poimia sieniä. Kevät on korvasienten aikaa. Ne ovat myrkyllisiä, mutta kovalla keittämisellä niistä saa herkullisia.
Sienestäminen on mukava harrastus. Siinä saa liikuntaa ja kokee löytämisen iloa. Pitää vain muistaa, että sientä, jota ei tunne, ei kannata ottaa mukaan.
