museoesine: kehto

Sen runkona on männystä loivasti koverrettu pitkän kaukalon muotoinen 1-1½ cm paksu kooltaan vaihteleva pohja, joka jonkunverran kapenee jalkopäätä kohti. Sen pääpuoleen muodostetaan leveyttään hiukan matalampi kuomu, joka käsittää lähes kolmanneksen komsion koko pituudesta. Kehänä on 1-2 poikkipäin kulkevaa päremäistä koivuvannetta, jotka kiinnitetään pohjassa oleviin reikiin. Vanteet yhdistää pohjan toiseen päähän pitkittäisvanne, joka niinikään on kiinni reiässä. Ulomman vanteen kohdalla on pohjassa usein veitsenkärjellä kaiverrettu ristinmerkki, jota pidetään onnea tuottavana. Jalkopohja korotetaan eri puupalasella, jonka korkeus on vaihteleva, jo koko laitos päällystetään parkitulla poronnahalla, joka on muuten irtonainen, paitsi että on suoninuoralla ommeltu vanteiden ympäri. Nahka on tav. yhtä kappaletta, jossa tiukennusomeleita tarvitaan vain kuomun harjalla ja syrjillä. Jalkopohja- korokkeen kohdalle neulotaan erillinen nahkaläppä, jonka irtonainen pää käännetään sisäänpäin; pohjan molemmilla sivuilla jatkuu nahkapäällyste suikaleiksi, jotka niinikään kääntyvät sisäänpäin, niin että komsiossa oleva lapsi jää kaulaa myöten niiden alle. Kummassakin reunassa on kolme neljä yhden nahkasuikaleen muodostamaa raksia ( varvvu) ja jalkopäässä kaksi pitkää nahkanauhaa, joilla lapsi köytetään, kaaristetaan (karosted, Ilp. karassted) komsioon. Kuomun harjalta ja sivuilta kulkee jalkopohjaan kolme tiuhdalla kudottua kapeata punavalkoista nauhaa, jotka yhtyvät messinkirenkaaseen (rieggis) tai muuhun metallihelyyn ja -levyyn ja ovat toisesta päästään usein punakeltaisilla tupsuilla ja isoilla vskinapeilla (veshkki-puallu) kaunistettuja. Koristusaiheiltaan nämä nauhat (sierralavttsha, Ilp. skerralvdsheh) muistuttavat melkoisesti inarilaisia miehenpauloja. Nauhoihin ripustetaan pikku tiukuja , lasihelmiä, kirjavia lankoja ja kaikenlaisia helyjä, joita lapsi saa ajankulukseen katsella ja kilistellä.