museoesine: ahkio, ajoahkio, vuejjam-keris

Ahkion kaaret ovat koivuisia, painettuja naippe-nimisessä paininpuussa. Painumassa oltuaan kaaren päät sidotaan nuoralla ja kuivataan kuukausimääriäkin tuvan orsilla. Emäpuu liitetään tav. kahdesta koivukappaleesta tai lylymännystä. Jos emäpuu kuluu, pannaan sen päälle säännöllisesti lylystä talka. Emäpuun molemmin puolin on neljä laitalautaa, jotka ovat osaksi luonnonkäyriä ja ainakin kaksi alinta koivuisia. Laidaspuitakin kuivataan kuorittuina pitkät ajat sisällä. Raitoahkio on leveämpi ja matalakeulaisempi kuin ajoahkio. Edellisessä ei emäpuussa ole kannasta, mutta jälkimmäisessä se ulottuu n. 15 cm muiden lautain ulkopuolelle. Lisäksi on joukko muitakin eroavaisuuksia, esim. perälaudassa. Raitoahkiossa se joko puuttuu kokonaan tai on matala ulottuen laitojen tasalle, jälkimmäisessä korkea päältäpäin pyöristetty ja sisältä koverrettu. Perälauta eroaa inarilaisesta siinä, että se on laidoilta kovera ja muuten ulospäin melkoista viistommassa asennossa kuin tässä. Huom. myös, että ylimmäinen sivulauta nousee kaarevasti perälautaa kohden. Perälauta neulotaan poronsuonella kiinni laitoihin, jota paitsi ylin laita salvotaan siinä olevaan loveen. Samoin keulassa laidakset kiinnitetään suonella emäpuuhun. Tässä on keulapuolella reikä, johon pannaan hihnaraksi vetoraipan kiinnittämiseksi. Raitoahkiossa on ylilaidan pitkin pituutta 7-9 reikää kaaristenuoraa (joko hamppuköyttä tai suonesta palmikoitua nuoraa) varten, ajoahkiossa vain 3-4 etupuolella.