museoesine: ahkio, ajoahkio, vuoddjenkeres

Malli uutta tyyppiä; reunalaudakset nousevat hyvin pystyjyrkässä kulmassa, kaulan suippeneminen tehty jyrkähkönä kaarena. Emäpuun kannas ulottuu perälaudan taakse 6,5 cm. Keulakaari päältä raudoituksella vahvistettu, samoin istuinlaudan liitäntä sivulta. Perälaudan raudoitus yleistä mallia: kolmen kaariraudan kuvio; keskiraudassa rengas. Reunalaidaksen ylimmässä laudassa reiät kaaristelenkkejä varten. toisessa 6 ja toisessa 7 paria. Väritys: sisältä ja ylimmän laidaksen ulkopinnalta vaaleahkon sininen, muuten ulkoa vain tervattu. Ylimmässä laidaksessa ja selkänojan päällä ja takasivulla punertava maalaus. Maali etenkin ulkoa kulunut suurelta osilta pois. Selkänojan takasivun raudoituksia ympäröi keltainen maalauskuvio reunusteena. Ahkio on jonkin verran keskimääräistä pienempi, koska se on olut naisen ajoahkio. Ahkio oli hankittaessa edelleen ajokunnossa. Laidan poronnahkaisia kaarestuslenkkejä on aikaa myöten kulumisen takia uusittu, ja osa on korvattu narulenkeillä. Ahkio on tehty Utsjoen pitäjässä Tenolla 1940-luvun puolivälissä ja se edustaa sikäläistä mallia. Eräät Tenon saamelaiset tekivät tuolloin lähes ammattimaisesti ahkioita ja niitä myytiin kaikkialle Pohjois-Lappiin. Inga-Maria Aikio osti ahkion Norjan Kaarasjoelta, jonne Tenon ahkiontekijät toivat niitä myytäväksi. Hänen silloinen ajoahkionsa oli suomalaisen Muonion Kätkäsuvannossa asuneen ahkiontekijän tekemä, mutta se oli Inga-Marian mielestä liian iso ja raskas, kun hän yksin ajeli pitkiä matkoja. Uusi ahkio kulki umpilumessa paremmin.