museoesine: takki

Miehen takki (mekko), Inarin eli Inarin järvisaamelaista mallia, mustaa verkaa. Verka ostettu Norjan puolelta, työn tekijän mielestä ei ole riittävän kauniin syvänmustaa verkaa niinkuin inarinpuku vaatisi (kts. verif. 23.12.1987). Pääntie ja sepalus (kaulareikä eli "kurtteräigi") päärmätty vihreällä veralla, jota ympäröi kapea keltainen verkatere. Sepaluksen eli halkeimen ("kurtte") alapuolelle punainen verka jatkuu 6 cm:n verran. Pystykauluksen kaarrokkeessa neljä poimua. Pystykauluksen (inarinsaameksi se on "seäpulas") korkeus kauttaaltaan 8-9 cm. Pystykauluksen alaosassa koristenauha, jossa punaisella veralla vihreä verkainen sahalaitanauha. Pystykauluksen sisäpuolella sen juuressa on nahkainen ripustuslenkki. Kauluksen ja hartian (ardee) saumakohdassa keltainen verkatere. Hartiassa selän puolella ylhäältä alas lukien: punainen verkatere, keltainen verkakaistale (leveys 3 cm, keskellä vihreä verkatere, sen alapuolella punainen verkakaistale (leveys 3 cm), sen alapuolella keltainen verkatere. Selän kolmessa pitkittäisleikkaussaumassa koristeverkavyöhykkeet, joiden kaikkien pituus hartian vaakasuorasta koristekaistasta alaspäin 25 cm. Reunimmaisissa ulkoa päin lukien: keltainen verkatere, sitten punainen verkakaistale (leveys 3 cm), keskellä vihreä verkatere, sitten keltainen verkakaistale (leveys 3 cm) ja sisimpänä punainen verkatere. Keskimmäisen koristekaistan reunoissa keltaiset verkatereet, sen jälkeen punaiset verkakaistaleet (leveys 3 cm), sisimpänä keskellä vihreä verkatere. Hartian ("ärdee") etuosan poikittaiskoristelu ylhäältä lukien: keltainen verkatere, punainen verkakaistale (leveys 3 cm), vihreä verkatere, keltainen verkakaistale (lev. 3 cm), punainen verkatere. Mustaa pohjaverkaa olevaa hartiakappaletta kutsutaan "oalgipitta":ksi. Hihan liitossaumassa punainen verkatere. Hihansuussa ("soajanjälmi"), eli hihanpäässä ("soajakeeci") on koristevyöhyke, jonka punainen verkakaitale on 4 cm leveä; sen kummallakin puolen on keltainen verkatere. Mekon helmassa on koristevyöhyke, jossa 4 cm leveää punaista verkakaitaletta reunustavat keltaiset verkatereet. Koristevyöhykkeen etäisyys mekon helman alareunasta 2 cm. Käytetty punainen koristeverka on englantilaista ja työn tekijän mielestä riittävän kirkkaan ja kauniin väristä, "hyvää ja arvokasta" (ks. verif. 23.12.87). Kautta mekon ja sen koristeiden on käytetty ompelulangassa samaa väriä kuin verka, jota on ommeltu. Työn tekijä on kiinnittänyt suomen ja inarinsaamen kielisiä nimilappuja mekon eri osiin; ne ovat mekon sisäpuolella. Mekon selän keskikappaleen (joka jakaantuu kahteen osaan) inarinkielinen nimitys on "selgikuavdaz", selän sivupalan nimitys on "palda". Helman kiilamaisen levennyskaitaleen nimi on "kaida" tai myös "njoaloi". Kainalosta lähtevän sauman alapuolella olevan levennyskiilan nimitys on "ovdizpelenjualoi". Mekon etupuolta kutsutaan "ovdizpel"-nimityksellä. Helman koristeverkaosaa nimitetään "olbe"'ksi. Inarinsaamelainen nimitys lapintakille eli lapinmekolle on "säämimááccuh"; takkiaineksia nimitetään "mááccuh aamnseh". Miehentakki on "almaamááccuh". Koristeverat ovat "hervattasleddeeh"; koristeet yleisemmin "hervattasah". Tereet (kapeat koristeverat saumoissa ja leveiden koristeverkojen alla) ovat inarinsaameksi "tearraseh".