1900-luvulla yleistynyt viihdelaulun suosittu muoto, jossa tarttuva sävelmä (usein kertosäe) on yhdistetty helposti muistettavaan tekstiin.,
Termiä suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti sellaisista viihdelauluista, jotka liittyvät skandinaavis-germaaniseen, itäeurooppalaiseen tai italialaiseen iskelmäperinteeseen. Mm. englantilaisen, ranskalaisen tai yhdysvaltalaisen viihdelaulun yhteydessä suositellaan käytettäväksi mieluummin termiä viihdemusiikki soveltaen, esimerkiksi viihdemusiikki : laulut : Yhdysvallat : 1960-luku.