museoesine: laukku, sisnalaukku

Pussimainen, ommeltu kahdesta kappaleesta. Alaosassa laukun alapuolella kaksi saumaa, joiden alapäihin ommeltu nahkasta punotut nyörit. Yläosan saumassa laukun päällipuolella on nahkanyörit suun kiinnikuromista varten. Laukun alapuolella on nahkainen kannatuslenkki. Laukku on käsin ommeltu, mahd. jänne- tai suonilangalla.Laukku. Poron sisnanahkaa, perinteistä pussimaista (säkkimäistä) mallia. Suurin korkeus suu avattuna n. 68 cm, leveys n. 53 cm. Laukun pussiosan korkeus n. 45 cm, suukappaleen n. 23 cm. Laukun pussiosa tehty kahdesta nahkakappaleesta, joista leveämpi on julkipuoli (kiertää sivuille) ja kapeampi on kannettaessa selkää vasten. Kantoviileke on kahdesta n. 3, 5 cm leveästä ja n. 45 cm pitkästä nahkakaiteleesta yhteen liitetty yht. n. 90 cm pitkä; sen kumpikin pää lähtee selkäkappaleen yläosasta n. 9 cm:n päästä a.o. kappaleen yläkulmista. Viilekea heitetään olan yli ja kiinnitetään kahdella rinnan yli solmittavalla punottua sisnanahkaa olevalla hihnalla, jotka lähtevät laukun selkäkappaleen ja julkipuolen välisestä saumasta, laukun alaosasta läheltä sauman päättymiskulmaa. Laukun saumat on vahvistettu yksinkertaisella nahkatereellä. Suu kurotaan kiinni kahdella punotulla sisnahkanyörillä samaan tapaan kuin pienemmätkin pussit. Tämä on perinteinen saamelainen laukkumalli, jonka repputyyppiset kaksiviilekkeiset laukut syrjäyttivät, mutta jota käytettiin yleisesti vielä 1960-luvulla (vanha polvi). Repputyyppinen nahkalaukku onkin suomalaista kulttuurivaikutusta. Tällaisessa laukussa kuljetettiin maastossa tarvikkeet ja eväät ja se voitiin ripustaa myös poron selkään kantosatulaan (= paakat eli pakatukset). Esimerkki perinnekäsityön elpymisestä. Hyvää tekoa. -Martti Linkola