video, artikkelit: Sota-ajan joulu

"Emme kaivanneet lahjoja tai jouluherkkuja - kun vaan olis maassa rauha", totesi sotajouluja muisteleva Airi Helenius Kansanradion lähetyksessä vuonna 2000. Veikko Itkosen oheinen lyhyt selostusvälähdys kertoo osuvasti joulunalustunnelmista talvisodan aikaan. Aleksanterinkatu, josta sotien jälkeen tuli Suomen virallinen joulukatu, sai vuonna 1939 näyteikkunoidensa peitoksi lautakatteen uusien pommitusten varalta. Kaksi vuotta myöhemmin Itkonen on selostamassa joulutunnelmia Kannaksen rintaman etummaisessa ampumahaudassa. Hän kuvaa kapeaa joen uomaa, joka erottaa idän ja lännen. "Meillä on joulu, tuolla vihollinen, joka ei tunne uskontoa eikä joulun pyhää juhlaa", selostaja toteaa. Tulilinjojen joulua vietetään Kannaksella Ollilan kylässä välittömästi etulinjan takana. Luutnantti Niilo Tarvajärvi lukee tykkimiehille Suomen ylikenttäpukin päiväkäskyn. Ylikenttäpukki rankaisee elintarvikkeiden hamstraajia ja kiittää kaikkia, "jotka ovat olleet tuhmia ryssälle". Nauhoitus tulilinjojen joulusta alkaa pastori Huugo Knuutilan joulusaarnan loppuosuudella. 50 vuotta myöhemmin Tarvajärvi ja hänen korsutoverinsa, professori Sampsa Mantere muistelevat em. jouluohjelman tekovaiheita. Kansanradion lähetyksessä on äänessä Airi Helenius, joka joutui ensimmäisen kerran evakkoon 14-vuotiaana. Hän kertoo evakkojouluista sekä viimeisestä joulusta omassa kodissa, jonne vuonna 1941 tuli tilaisuus palata. Joulu opetti näkemään ihmisen vihollisen sotavangissakin. Airi Heleniuksen veli Aaro Sario muistelee samassa ohjelmassa rintamajouluja ja kotirintamalta lähetettyjä paketteja. Teksti: Jukka Lindfors