video, artikkelit: Vaalit 1970: Unohdetun kansan protesti

Vuoden 1970 eduskuntavaaleja on kutsuttu protestivaaleiksi. Ennen vaaleja istuneen Mauno Koiviston kansanrintamahallituksen puolueet kärsivät nyt tuntuvan tappion. SDP ja SKDL menettivät yhteensä kahdeksan paikkaa, Keskustapuolue peräti 13. TPSL, jolla oli ollut seitsemän kansanedustajaa edellisessä eduskunnassa, hävisi kokonaan eduskuntapuolueiden joukosta. Vaalien suurvoittajia olivat puolestaan kokoomus sekä SMP, joka johtajansa Veikko Vennamon johdolla kahmi entisen yhden paikan sijasta 18 edustajanpaikkaa. SMP:n saama lisäys oli niin suuri, ettei television vaaliohjelman tietokoneohjelmoinnissa ollut osattu ottaa sellaista huomioon. SMP:n vaalivoiton tulkittiin kuvastavan maaseudun pientilallisten, "unohdetun kansan", protestia edellisiä hallituksia kohtaan, jotka olivat ratkaisuillaan entisestään heikentäneet heidän toimeentulomahdollisuuksiaan. Protestipuolueena pidettiin myös yhden kansanedustajan eduskuntaan saanutta Suomen Kristillistä Liittoa. Vuoden 1970 vaaleille oli leimaa-antavaa myös se, että valituksi tuli enemmän uusia kansanedustajia kuin koskaan aikaisemmin lukuun ottamatta ensimmäisiä sodan jälkeisiä vaaleja. Valittujen keski-ikä (46,6 vuotta) oli myös alhaisin sitten 1920-luvun. Alle 35-vuotiaita kansanedustajia oli 20 ja alle 25-vuotiaita kuusi. Vaikka oppositio oli vaalien selvä voittaja, hallituksen muodostaminen oli vaalien jälkeen vaikeaa. Vasta parin kuukauden jälkeen saatiin kokoon keskustan Ahti Karjalaisen johtama hallitus. Siihen kuuluivat Keskustapuolueen lisäksi SDP, SKDL, RKP ja liberaalit. Hallitus oli vaaleissa hävinneiden puolueiden muodostama, mutta sillä oli takanaan eduskunnan enemmistö. Karjalaisen hallitus oli kuitenkin riitaisa. Syksyllä 1970 tulopolitiikasta ei syntynyt sopua SKDL:n vastustuksen takia; asia ratkesi vasta presidentti Kekkosen puututtua peliin. Vuoden 1971 keväällä SKDL jätti hallituksen, koska se ei hyväksynyt kahvin, sokerin ja tupakan hintojen korotuksia. Maataloustulosta syntynyt riita SDP:n ja Keskustapuolueen välillä taas aiheutti syksyllä 1971 koko hallituksen hajoamisen. Presidentti Kekkonen määräsi myös eduskunnan hajotettavaksi, ja uudet vaalit pidettiin tammikuussa 1972. Teksti: Ulla-Marja Kokko, YLE24 Videot koonnut: Paavo Rytsä, Elävä arkisto