video, artikkelit: Isän ja pojan maa

Vielä 1960-luvun puolivälissä radikaali nuori saattoi kritisoida vanhempiaan hyvinkin sivistyneillä sanakäänteillä. "Eikö sinun mielestäsi ole arvokasta, että ikkunat Eurooppaan on kyetty pitämään auki niin että nuorisolla on tilaisuus temmeltää kansainvälisessä ilmapiirissä", isä kysyy pojaltaan. Sodissa ilmennyt kansan kestokyky on Veli Virkkusen mukaan tehnyt nykyisen mielipiteenvapauden mahdolliseksi. Ennen sotia oltiin umpiossa, "toinen jalka Nürnbergissä, toinen melkein Jäämeressä". Pojan mielestä ikkunat eivät ole vieläkään auki. "Epäkohdat törröttävät edelleen kuin Suomi-neidon kylkiluut kansalaissodan aikana. Emme ymmärrä, saati halua omaksua läheskään kaikkea maailmalta tulevaa informaatiota." "Yleismaailmallinen ajattelu kilpistyy kuin jäiseen ikkunaan saapuessaan Suomen leveysasteelle", Juha Virkkunen toteaa. Tuon ikkunan muodostavat vanhemman sukupolven arvot ja asenteet. "Teidän rajanne ovat henkisiä rajoja, olette siis rajoittuneita." Teksti: Jukka Lindfors