Olen koko elämäni ollut kirjallisuuden suurkuluttaja. Kohtuukäyttöön pääsin vasta kun aloin itse kirjoittamaan. Tämä mahdollistui muutamia vuosia sitten kun vapauduin lypsykarjan hoidosta, silloin löytyi aikaa kirjoittamiseen.
En koskaan aiemmin ollut kirjoittanut, mutta nyt aloin kirjoittaa pieniä ”minuuttinovelleja”. Ystävien kehotuksesta kokosin näistä kirjan ja lähetin kustantajalle, joka hyväksyi sen painettavaksi. Tarkoitus on jatkaa kirjoittamista muodossa tai toisessa.
Olen koko elämäni ollut kirjallisuuden suurkuluttaja. Kohtuukäyttöön pääsin vasta kun aloin itse kirjoittamaan. Tämä mahdollistui muutamia vuosia sitten kun vapauduin lypsykarjan hoidosta, silloin löytyi aikaa kirjoittamiseen.
En koskaan aiemmin ollut kirjoittanut, mutta nyt aloin kirjoittaa pieniä ”minuuttinovelleja”. Ystävien kehotuksesta kokosin näistä kirjan ja lähetin kustantajalle, joka hyväksyi sen painettavaksi. Tarkoitus on jatkaa kirjoittamista muodossa tai toisessa.
TAISTELU KESÄYÖSSÄ
Jokaiselle tuttu tilanne: Pitkään valvotun kesäillan jälkeen menet rättiväsyneenä nukkumaan. Juuri kun olet vaipumassa unen syvään rotkoon, kuulet hyttysen inahduksen. Pahat aavistukset kertovat menetetystä yöunesta. Kuitenkin kuvittelet, ettei hyttynen löydä sinua. Väärä luulo. Hyttynen haistaa ihmisen ulkoilmassa sadan metrin päästä, joten pienessä huoneessa olet helppo saalis. Hyttynen suunnistaa ihmisen luo tämän luovuttaman hiilidioksidin perusteella. Jos voit olla hikoilematta ja hengittämättä, olisi mahdollisuuksia pysyä huomaamattomana. Niinpä voit jo vuoteessasi olla varma, että hyttynen on jo lukinnut sinut tutkaansa, miettii vain hyökkäysajankohtaansa. Nyt se luultavasti luulee sinun nukkuvan, koska käynnistää moottorinsa. Tekee tiedustelulentonsa ympäri huonetta. Hyökkäysvalmistelut ovat selvästi alkaneet. Kuuntelet korva tarkkana. Uneliaisuudesta ei ole enää tietoakaan. Yrität katsoa lentävää vihollista, mutta öinen hämärä on hyökkääjän liittolainen. Et näe sitä, mutta luulet sitäkin selvemmin. Vihollinen lähestyy. Vähentää korkeutta. Tekee matalalennon korvasi vierestä, ilmeisesti tiedustellen onko saalis unessa.
Olet ovela, et reagoi millään lailla, vaan teeskentelet nukkuvasi. Hyttynen ottaa hetkeksi korkeutta ja tiedät, että seuraava lähestyminen on oikea hyökkäys. Olet laatinut pirullisen vastaiskusuunnitelman. Annat hyttysen laskeutua iholle ja sitten annat nopean, voimakkaan kuoliniskun ja voit taistelun voittajana vaipua rauhalliseen uneen.
Suunnitelma tuntuu toteutuvan. Hyttynen laskeutuu nyt suoraviivaisesti ja itsevarmasti, moottorit vajaateholla. Lasku on pehmeä, ei tunnu iholla. Vain moottorin sammuttaminen jossakin aivan lähellä varmistaa asian. Kaulassa, korvan alapuolella tuntuu jotain toimintaa. Hiivität hiljaa lyöntikätesi valmiusasentoon ja... Nyt PAM. Kova lyönti osuu siihen mihin pitikin, korvan ja kaulan seutuville. Voimaakin oli, sen todistaa korvassa alkanut tinnitus. Mutta tinnituksen läpi kuulet hyttysen olevan nousussa moottorit täysillä ulvoen. Nyt vihollinen tietää taktiikkasi ja osaa olla varovainen. Olet menettänyt valttikorttisi, yllätyksen.
[Jupinat. Omakustanne 2007, s. 32]
