video, artikkelit: Talonpoikaismarssi

Talonpoikaismarssin vastustajat pelkäsivät, että lapualaiset yrittävät Helsingin retkensä yhteydessä vallankaappausta. Kannattajat uhosivat, että tarvittaessa marsseille voidaan käskeä 800 000 suomalaista. Pahoista aavistuksista huolimatta marssi sujui lopulta sotilaallisen täsmällisesti. Ulkoiset puitteet olivat näyttävät. Senaatintorilla pidettyä paraatia oli vastaanottamassa maan koko korkein johto: presidentti Relander, vastanimetty pääministeri Svinhufvud, kenraali Mannerheim, hallitus ja maan ylin upseeristo. Järjestyshäiriöiden pelossa osanottajien määrä oli rajoitettu 12 600 mieheen. Marssijoiden alaikärajakin oli 24 vuotta. Marssimuodostelmasta ei saanut poiketa, työläiskaupunginosiin meno oli kielletty ja viinaa ei saanut viljellä. Lapuan liikkeen liepeillä häärinyt Minna Craucher, jonka salongissa "vietettiin iloluontoista elämää" ja jonka Olavi Runolinna sittemmin murhasi Lapuan liikettä koskevien paljastusten vuoksi, varusti osallistujat sinimustilla käsivarsinauhoilla. Joukoille puhunut lapualaisjohtaja Vihtori Kosola esitti eduskunnalle vaatimuksensa kommunistilaeista: "Ne lait on saatava." Kosola, jonka rovasti K. R. Kares nimesi "Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi", oli päivän keskushenkilö. Rovasti K. R. Kares vaati omassa puheessaan "ehdottomasti ja ilman mitään sovittelumahdollisuuksia" kommunismin hävittämistä, valtiopetoksellisen toiminnan estämistä ja uskonnon rienauksen lopettamista. Lapuan liikkeen voima näkyi myös tiedotusvälineissä. Pääministeri P. E. Svinhufvud määräsi talonpoikaismarssin radioitavaksi ja ohjelmapolitiikasta vastaavan Yleisradion johtokunnan tehtäväksi jäi vain kirjata pääministerin määräys pöytäkirjaansa. Ulkoisilta muodoiltaan talonpoikaismarssi oli valkoisten 16.5.1918 Helsingissä järjestetyn voitonparaatin toisinto. Sen tehtävänä oli antaa valtiovallalle uudestaan ohjeet siitä, miten "kommunisteista vapaata Suomea piti hallita". Teksti: Reijo Perälä