video, artikkelit: Vaalit 1966: Vasemmisto nousi valtaan

Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa myös vaalikampanjointi sai uuden, modernin lisän. Televisio alkoi välittää koteihin puolueiden välisiä vaalikeskusteluita ja muita vaaleja käsitteleviä ohjelmia. Voittajaksi ensimmäisissä tv-vaaleissa nousi vasemmisto. Yhteensä vasemmistopuolueet saivat uuteen eduskuntaan 103 kansanedustajaa eli enemmistön. Erityisen voitolliset vaalit olivat sosiaalidemokraateille, jotka saivat peräti 17 uutta paikkaa. Puolue nousi 55 edustajan ryhmällään eduskunnan suurimmaksi. Vaalien jälkeistä hallitusta muodostettaessa useita vuosia oppositiossa ollut SDP nousi avainasemaan. Puolueen sisäinen suunnantarkistus "pari piirua vasemmalle" ja suhteiden parantuminen presidentti Kekkoseen tekivät hallitukseen pääsyn mahdolliseksi. Pääministeriksi tuli puolueen puheenjohtaja Rafael Paasio. SDP:n lisäksi muita hallituspuolueita olivat Keskustapuolue, kommunistien hallitsema SKDL sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattinen Liitto TPSL. Vasemmistopuolueiden ja keskustan hallituspohja synnytti Suomen poliittiseen sanastoon uuden termin "kansanrintamahallitus". Kommunistien tulo hallitukseen oli uutta koko läntisessä maailmassa 1940-luvun jälkeen. Presidentti Kekkosen mukaan yhteiskunnallisia ristiriitoja voitiin parhaiten säännellä tunnustamalla ne ja antamalla osapuolille tilaisuus osallistua niiden ratkaisemiseen. Sen sijaan kokoomus joutui nyt pitkäksi ajaksi oppositioon. Puolueen oppositiokautta kesti vuoteen 1987 asti. Paasion hallitus istui maaliskuuhun 1968, jolloin presidentinvaalien jälkeen pääministeriksi nousi Mauno Koivisto. Paasion ja Koiviston hallitukset panivat alulle ja toteuttivat merkittäviä, koko kansaa koskettavia sosiaalipoliittisia uudistuksia. Niitä olivat mm. peruskoululaki, lääkärikulujen korvaaminen sairausvakuutuksesta, perhe-eläkkeet, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeet sekä uusi vapaamielisempi alkoholilaki, johon sisältyi myös keskioluen vapauttaminen. Teksti: Ulla-Marja Kokko, YLE24 Videot koonnut: Paavo Rytsä, Elävä arkisto