museoesine: kollam, kollom (Ilp.), kuloin, petunnyljin

Koristettu viivoin ja pistein. Sen päässä on reikä, johon voidaan solmita nauha ja sitoa vyöhön, mikä on harvinaista. Tuore pettu leikattiin erityisen puun (pezi-tsappam-muorra) (tai nurtomaksan [petkel] varren; ks. SU 4904:92) päällä hienoiksi kappaleiksi, joitapantiin liha- t. kalaliemeen jauhojen mukana, jos sellaista oli; tämä oli pettsiliemma l. mälli. Kun taas tahdottiin valmistaa pettujauhoja (pettsi-javvu), pantiin pettulevyt tuvan orrelle tai nuoraan päiväksi t. pariksi kuivamaan, paahdettiin sitten tasaisesti ruskeaksi pajuhiilillä (poaju-illa), näillä sentähden, ettei tervan hajua tulisi. Lopuksi pantiin pettu taljalle, jonka päällä se nurtomaksalla hienonnettiin jauhoiksi; nämä olivat kooltaan ja näöltään hyvin litistettyjen kaurasuurimoiden kaltaiset ja niitä käytettiin sitten joko pettuvelliin suuruksena tai tehtiin niistä erityistä pajalas- (=päällinen) nimistä herkkujälistettä, jota varsinkin jouluaattona (ruotta-beivi) syötiin. Kesällä ja syksyllä oli lihavista kaloista koottu rasvaa puhdistettuun metsonkupuun, jossa sitä ei ilma pilannut, ja tätä rasvaa (piieidi) sekoitettiin noihin pettujauhoihin sekä lisäksi vähän kalalientä; näin syntyi (lappalaisten mielestä) herkullinen ja terveellinen ruokalaji. -Mitä kolttalaisiin tulee on heillä yleisin paahdetun petun käyttö liha- ja kalavellissä.