rakennettu kohde: Glims

Glimsinjoen laaksossa Karvasbackan kukkulalla on koko historiallisen ajan sijainnut kylä. Keskiaikaisesta Turun-Viipurin maantiestä eli Suuresta rantatiestä (Kuninkaantie) haarautui Bembölessä Karvasbackan läpi kulkeva tie. Vuonna 1540 kylässä oli neljä taloa ja seuraavan vuosisadan alussa kolme, Glims, Ers ja Jorv. Tilalla harjoitettiin maanviljelyä vähintään 1500-luvulta 1910-20-luvulle. Glimsin nykyiset asuinrakennukset ovat toimineet viljelijäperheen asuntona ja nimismiehen virka-asuntona jo 1700-luvulla sekä 1870-90-luvuilla. Glimsiä on käytetty myös käräjätalona. Kestikievarina talo palveli 1700-luvulta vuoteen 1822 ja jälleen 1891-95. Glimsiä isännöi 1780-luvulla Nils Olin vaimonsa Marian kanssa. Saatuaan tarpeekseen kievarinpidosta Olin myi talon 1785 everstiluutnantti ja ritari Jacob Sahlsvärdille ja tämän vaimolle Lovisalle, jotka eivät kuitenkaan asuneet Glimsissä vaan Suomenlinnassa ja Mäkkylässä. Glimsissä 1800-1900-luvut olivat Lönnbergin suvun aikaa. Bemböleläinen talonpoika Erik Lönnberg osti tilan ja kievarin vuonna 1800. Näkyvimpiä suvun jäseniä olivat myöhemmin kruununnimismies Emil Lönnberg sekä maanviljelijä ja kestikievarin pitäjä Johan Lönnberg. Vuonna 1906 suuri osa tilan maista myytiin huvilatonteiksi.Glimsin maatilan vanhat rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan hyvin säilyneessä kulttuurimaisemassa Karvasmäen kylässä. Nykyiseen museoalueeseen kuuluu yhteensä 12 rakennusta. Glimsin miljöö heijastaa talonpoikaisia perinteitä ja elinkeinojen muutoksia viimeisten vuosisatojen aikana. Espoon kunta osti Glimsin kantatilan vuonna 1949 ja Esbo Hembygdsföreningenin aloitteesta se peruskorjattiin kotiseutumuseoksi ja avattiin vuonna 1958, jota vietettiin Espoon kunnan 500-vuotisjuhlavuotena. Päärakennuksen lounaispään kahdessa huoneessa toimi vielä 1950- ja 60-luvulla myös neuvola. Glimsissä järjestetään Espoon kaupunginmuseon vaihtuvia näyttelyitä. Glimsissä järjestetään vuodenajan mukaan erilaisia ajankohtaisia tapahtumia: työnäytöksiä, musiikkiesityksiä ja tarinatuokioita. AsuinrakennuksetGlimsin pihapiirissä on kaksi lähes yhtä suurta asuinrakennusta, ns. päärakennus ja tuparakennus. Alkuperäisessä asussaan ne olivat molemmat matalahkoja talonpoikaisia hirsirakennuksia. Rakennuksissa on kuitenkin säätyläisrakentamisesta lainattuja piirteitä. Dendrokronologisen tutkimuksen mukaan päärakennus on rakennettu kesällä 1790. Päärakennuksen pohjakaava noudattaa säännöllistä kuusihuoneista ns. karoliinista pohjaratkaisua. Rakennus sai pääpiirteissään nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun lopulla, kun taloa korotettiin ullakkokerroksella ja se sai lasikuistin ja lähinnä sveitsiläistyylisen koristelun. Kun Glims 1958 muutettiin museoksi, rakennus peruskorjattiin suhteellisen kovakätisesti ja mm. kaakeliuunit purettiin. Tuparakennuksen todennäköinen rakennusvuosi on 1815, jolloin ilmeisesti haluttiin kohentaa kievarin puutteellisia oloja. Suurine leivinuuneineen se toimi myös tilan leivintupana. 1880-luvulla tuparakennukseen muutti asumaan Johan Lönnberg ja siihen tehtiin muutoksia. Rakennuksen nykyinen perushahmo on 1800-luvun alusta, mutta ulkoasun yksityiskohdissa näkyy 1950-luvun peruskorjaus.Glims, talousrakennukset Talousrakennuksista vanhin on pihapiirin kaksikerroksinen luhtiaitta. Sen vanhin osa - ja samalla koko tilan vanhin rakennus - on koillispään vilja-aitta, jonka ovipielessä on veistettynä vuosiluku 1760 ja erilaisia "taikamerkkejä". Luhtiaitta edustaa ruotsinkielisillä alueilla tavallista tyyppiä. Maantien varrella sijaitseva, ilmeisesti 1800-luvun lopulta oleva hirsitalli on rakennettu 10 hevosta varten. Vellikellotapuli on lisätty talliin vasta 1958. Se tehtiin Söderskogista saadun mallin mukaan. Tallin vieressä sijainnut 20 lehmän navetta on purettu. Suurehko vaunuliiteri sijaitsee maantien toisella puolella, tien suuntaisesti. Se lienee rakennettu 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Vaunuvajan toisella puolella säilytettiin työkärryjä ja toisella puolella kyytivaunuja, rekiä ja rattaita. Useimmat talousrakennuksista sijaitsevat omana ryhmänään asuinpihasta etelään kukkulan juurella. Maitokamari on rakennettu 1800-1900-lukujen vaihteessa. Rakennusta käytettiin ennen kivikellaria maidon ym. maitotuotteiden jäähdytykseen ja säilytykseen. Sikala-kanala muutettiin asunnoksi 1940-luvulla ja nykyisin siinä toimii kahvila. Sauna- ja pesutuparakennus muutettiin asunnoksi 1960-luvun puolivälissä. Vielä 1950-luvulla kaivolta johti puinen ränni ensimmäiseen huoneeseen, joka oli pesu- ja pyykkitupa. Suurikokoista vajaa käytetään edelleen mm. varastona.Riihi sijaitsee metsän ja pellon laidassa hieman kauempana pihapiiristä. Glimsin alkuperäinen riihi purettiin ilmeisesti ennen 1940-lukua ja sen paikalle siirrettiin vuonna 1978 Rastaalasta Snällbackan torpalta toinen riihi. Tuparakennuksen kulmalla on osittain luhistunut holvattu harmaakivikellari.