museoesine: päähine

Leskenpäähine, uusi ja ns. uutta mallia. Koko päähine päällystetty heleänpunaisella veralla. Lähes suorasti eteenpäin kallistuva etumus on 8,5 cm korkea. Se on sisältä kovitettu korvien kohdalle asti; kovite moninkertaiseksi tikattu samaan tapaan kuin edellisessä päähineessä SU 5834:1. Otsamuklsen alaosassa kahden kolmikoristevyöhykkeen välissä irrallinen 2,5 cm leveä sininen silkkinauha. Sen avulla kiinnitetään päähine päähän solmimalla se takaa (niskasta) kiinni. (Museon varatoinnissa nauha on kiinnitetty nuppineuloilla paikoilleen). Niskahalkion kulmista riippuvat siniset kapeat (1 cm) silkkinauhat. Lakimus tasainen, lievästi soikea (leveys 17-19 cm); sen leikkaus on takaosasta kulmaksi muotoiltu. Helmikoristelu: Otsamuksen alareunassa 3 vierekkäistä helminauhaa, joista alin helmiäisen värinen kiiltävä, keskimmäinen kelta-oranssi-sininen, ylin valkoinen. Otsamuksen keskiosassa toinen koristevyöhyke, jonka alaosassa rinnatusten kolme helminauhaa (reunimmaiset valkoiset, keskimmäinen kelta-oranssi-sininen) ja niiden yläpuolella 11 puolisoikion muotoista kuviota (korkeus 2,2 cm), jotka muodostuvat kolmesta vierekkäisestä helminauhasta (sisin keltainen, keskimmäinen sininen, uloin valkoinen). Jokaisen puolisoikion sisällä pieni puolisoikio, joka muodostuu helmiäisen värisistä valkoisista, oransseista, turkoosinsinisistä ja tummansinisistä helmistä. Pienen puolisoikion kärkikuvio koottuna valkoisista ja yhdestä tummansinisestä helmestä.. Isojen puolisoikioden huipulla kolme ja välissä yksi helmiäisen värisistä helmistä tehtyä puolisoikiota. Lakimuksen ja otsamuksen saumassa kulkevassa helminaihassa vuorottelevat keltainen ja tummansininen muuta helmiainesta isompi helmi. lakimuksen takaosan kolmiossa (kiilassa) valkoisia ja oranssisia helmiä. Lakimuksen helmikoristelukuvion kärkimitat 14 x 14 cm; koristekuvio on nelisakarainen, tyylitellyt sakarat kaarevasivuiset siten,että ne muistuttavat kirkonkupolin muotoa. Ne muodostuvat kolmesta vierekkäisestä helmirivistä (reunoilla valkoiset, keskellä kelta-oranssi- siniset helminauhat). Sakaran sisä(tyvi)kulmissa valkoisista helmistä soikiot, joitten sisällä keltainen,oranssi ja sininen helmi. Keskuskuviona kulmallaan seisova 3,2 cm:n neliö, joka muodostuu kolmesta vierekkäisestä helmirivistä (uloin valkoinen, keskimmäinen sininen, sisin keltainen). Neliön keskellä pyöreä sakarainen kuvio, jossa valkoisia, sinisiä, turkooseja, keltaisia ja oranssisia helmiä. Keskusneliön jokaisessa kulmassa kulmittain pienempi neliö (sivu 2 cm), joka muodostuu kolmesta vierekkäisestä helminauhasta (uloin valkoinen, keskimmäinen kelta-oranssi, sisin turkoosi). Pikkuneliöitten keskellä yksi keltianen ja neljä sinistä helmeä. Pikkuneliöitten kulmissa valkohelmiset pyörylät, joitten keskellä sininen helmi. Päähineen vuori punaista pumpulikangasta. Tämä leskenlakki on uusi "sovellutus" tai "keksintö". Kun taitava käsityöntekijä Helena Semenoff (s. 1924) Sevettijärven Kirakkajärveltä jäi leskeksi, hän halusi värikkäämmän ja näyttävämmän leskenlakin kuin Suonikylän-Sevetin vanhan perinteen mukainen oli. Hän teki itselleen Kildinin lapin leskenlakin mallista sovelletun, sitäkin värikkäämmän leskenpäähineen. Tämä johti kehitykseen kohti uutta värikästä "leskenlakkia". Tämä kappale SU 5834:2 on Tyyne (Domna) Fofanoffin oma keksintö, sikäli pitkälle viety, että se alkaa jo muistuttaa koreaa vaimonlakkia, "saamsik"ia. T. F:n kertoman mukaan nuoremmat lesket kylässä voivat (=on hyväksyttyä) pitää nyt tällaista lakkia samoin kuin avovaimotkin. "Saamsik" voidaan panna päähän vain kirkollisissa häissä. T. F. sanoi, että tällaisia koreita sovellutuksia on "keksittävä kolttakulttuurin ylläpitämiseksi". Huomautettakoon, että tästä uudesta leskenlakista (avovaimonlakista) ehdottomasti puuttuu mm. helmikoristeinen korea niskaläppä ("pallok"), joka on olennainen osa "saamsik"-päähinettä.