museoesine: jouhikantele

Kolmikielinen jouhikantele jousineen. Pyöreäpohjainen koppa on koverrettu päältäpäin ontoksi. Soittimen koppa on kuulunut vanhaan jouhikkoon, josta on poistettu tappipuoli ja kansi. Kaukalomaista koppaosaa käytettiin naulakoppana, kunnes Juho Villanen vuonna 1913 A.O. Väisäsen kehoituksesta korjasi soittimen. Villanen rakensi soittimeen uuden kannen, joka jatkuu tappipuoleksi samasta puusta. Tappipuoli on 15-35 mm ja kansi 8-5 mm paksu. Vanha koppa on kiinnitetty uuteen kanteen rautanauloilla (12 kpl). Kannen ja kopan liitoskohtaan soittimen sivuille on liimattu 25-30 mm leveä paperikaistale. Tappipuolen ja kopan liittymäkohta on tilkitty myös paperilla. Kannessa oleva ääniaukko muodostuu kahdesta C-kirjaimen muotoisesta 65-70 mm pitkästä aukosta. Kielenpitimenä toimii 11,5 mm paksu puukapula, joka on kiinnitetty soittimen perään rautalangalla. Soittimen perään on upotettu kaksi U-muotoista aspia, joihin kielenpitimestä tulevat rautalangat kiinnittyvät. Kielet on solmittu kielenpitimeen kiinni. Kielenä toimiva jouhinippu on pyöritetty tiukalle kierteelle ja kiinnitetty toisesta päästä halkaistujen viritystappien halkeamiin. Viritystapit on koristeltu väänninosaan leikatuilla lovilla. Soittimen vanha koppa ja siihen liitetty kansi ovat haapaa. Soittimessa ei ole pintakäsittelyä. Talla puuttuu. Jousi on tehty jouhikon uudistamisen yhteydessä vuonna 1913.