suomalainen kulttuuri semanttisessa web 2.0:ssa
Ohje | Pääsivu | Tietoa portaalista | Lähetä palautetta 

Kieli: suomi | svenska | English 
 Pikahaku:
Karttahaku ja selailu Yhteyshaku Hae ja jäsennä Kokoelmat Suomen historia Taidot Elämäkerrat Kalevala Karjala

museoesine: Tuohivirsut



Kohdetiedot

Tuohesta tehdyt kengät. Virsujen sisäpuoli on suora ulkoreunat kulmikkaat. Takaosa pyöristetty. Oikeanpuoleisessa virsussa "koristeruusuke" edessä.

vaihtoehtoinen nimike Konttivirsut
tyyppi museoesine
käyttötapa Kenkinä tai koristeena. Ennen käytetty esim. kaski- ja heinäpelloilla, talvisin tallilla.
käyttöpaikka Alastaro, Mäkiseppä, Lauroinen
valmistustapa kotitekoinen
materiaali materiaali tuohi
mitat p=26,5cm l=10,5cm k=7cm
huomiot Viiteet ja lähteet: Eeva Mikolan muistio lahjoituksesta 11.9.2001. Kautovaara, Pekka: Kättentöitä; Keuruu: Otava, 2002. Vuorela, Toivo (toim.): Suomen kansankulttuurin kartasto: Porvoo; Wsoy 1976.; Vauriot: Tuohi on rispaantunut.; Lahjoittaja: Esteri (Mäkisepän tila) Koivisto; Lisatiedot: Tuohi on ollut omavaraistaloutemme monipuolinen tarveaine. Tuohi säilyi ja säilytti muotonsa. Sitä oli helppo käsitellä, se oli halpaa kevyttä ja kestävää. Tuohityön ammattilaisia ei synytynyt, kukin teki omat käyttöesineensä. Tuohi korvasi aikanaan monia nykyajan aineita. Tuohta voi kiskoa ympäris vuoden, mutta helponta se on ns. tuohenlähdön aikaan juhannuksen molemmin puolin. Tuohi irroitettiin levyinä tai nauhoina. Tuohta voitiin varastoida vuosiksi. Kasvupaikka ratkaisi tuohen laadun. Tuohivirsut kudottu kaksinkertaisiksi, pohja joskus jopa kolminkertaiseksi. Virsujen koko riippuu tuohinauhan leveydestä. Itä-Suomen kaskiviljelyssä viruja oli pisimpään kätevä käyttää. Tuohijalkine oli ennen käyttöä pehmennettävä ja väännettävä jalan muotoiseksi saunassa tai liottamalla vedessä. Virsujen käyttöikä oli lyhyt. (Kautovaara 2002, 91-91, 95-96.) Virsuja on kahta perustyyppiä, joista kyseiset virsut ovat vinokuteiset eli konttivirsut. Konttivirsuja on ruvettu tekemään tohvelijalkineita jäljitellen 1500-luvulla. Konttivirsuja on pidetty kotijalkineina kesäisin, köyhien keskuudessa myös talvisin. Lisäksi suolla heinää tehdessä, nuotanvedossa, kaskella ja metsällä. Paikoin virsu ollut tavallinen työjalkine, paikoin myös juhlakenkä. (Vuorela 1976, 130)
ID 692
asiasana tuohityöt
tietolähde Suomen maatalousmuseo Saran kokoelma

Tiedätkö kohteesta lisää tai haluatko kommentoida?